Nyt mä olen kyllä hieman hukassa tuon haun suhteen... Jotenkin tarvis vaan löytää taas se sama tekemisen ilo ja riemu kun mitä aiemmin. Kun fiilis on tällä hetkellä lähinnä jännittämistä ja väkisin vääntämistä, ja tottakai Ronja reagoi siihen. Ja rupeaa ihmettelemään, että onko tää nyt sitä mitä mamma haluaa, vai pitäisikö tehdä asioita toisin (kuten näissä reeneissä, kun ensimmäisellä haukahti kerran myös maalimiehellä, toinen meni hyvin, ja kolmannella juoksi monta kertaa mun ja mm:n välillä et täällä se on, ja ilmaisi vasta sitten)... Täytyy nyt ottaa vaan ihan pelkkää ilmasureeniä kotona ja saada koko touhuun taas kunnon draivi päälle, niin ehkä mäkin saan sitten kasattua itseni ja luottamuksen koiraan.

Mitäs me tuolloin tehtiinkään... Ei nyt oikein enää pysty muistaan. Tai no sen muistan kyllä, että vetta satoi ja pimeä tuli aikaisin. No joo, mutta siis lyhyttä ratatreeniä tehtiin. Muuten meni periaatteessa ihan hyvin, mutta Sarvis jälleen kerran ripitti mua Ronjan kontakteista. Ne kun tosiaan suurimmaksi osaksi mennään vaan tyylillä "silmät-kii-ja-sinne-päin". Varsinkin alussa, kun koira ei ole päässyt päästelemään höyryjä pihalle, niin se ei oikein malta pysähtyä kontaktille kuuntelemaan. Ehkä me joku päivä vielä siinä asiassa ryhdistäydytäänkin...

Perjantaina olikin sitten teematreenit: pakkovalssi, twist, backlap (?). Pakkovalssi on mulle jotenkin vaikea, twist meni yllättävän kivuttomasti. Backlapissa radalla varmasti aiheuttaisin riman putoamisen jäämällä koiran eteen.

Erinomaisen hyödyllinen reenikerta, vaikka kyseessä olikin vain puhdas tekniikkareeni. Kun ei olla pitkään aikaan reenattu ollenkaan tekniikkaa, vaan räpelletty ratoja. Molempia tarvis vaan reenata aktiivisesti, niin homma vois toimia joku päivä...

Herättiin ajoissa ja lähdettiin kolmen vartin pyörälenkille... Ihan vain siitä syystä, että saisin koiralta terävimmän innon pois. Ja onnistui se loppuviimein ihan kohtuullisesti. Molemmat radat oli meinaan tosi sujuvia (tykästyin kovasti Anders Virtasen ratoihin viikonlopun aikana!) ja yhtenäisiä, ei pahoja mokia suuntaan tahi toiseen. Ekalla radalla jäi koiralta ottamatta molemmat alastulokontaktit (kun pyörälenkistä huolimatta oli hieman tuota virtaskaa, enkä taaskaan muistanut lämmittelyssä pysäyttää koiraa...) joten tulokseksi 10 mukavalla miinusajalla (-8,jotain), toisella radalla jäi ottamatta puomin ylösmenokontakti, koska koira tuli niin vinossa esteelle, ettei se voinutkaan ottaa tuota kontaktia. Myös toisella radalla mukava aika: -4,jotain sekä sijoituksena neljäs. Mahtava huomata, ettei meillä tuo kakkosten touhu näemmä ainakaan ajasta jää kiinni... Täytyy nyt vaan keskittyä edelleenkin vaan tekemään puhdasta ja hyvää suoritusta, niin kyllä ne nollat sieltä joku päivä tulee. Jollei ennemmin, niin sitten ainakin myöhemmin.

Ensimmäinen pimeäreeni kesän jäljiltä. Ja taas valeilmaisu. Mutta jälleen onneksi ilman palkkaa. Asialle täytyy oikeasti alkaa tekemään jotain. Palataan taaksepäin ja muistutellaan mieleen ilmaisua oikein kunnolla. Onneksi ongelma johtuu puhtaasti koiran innokkuudesta ja ohjaajapehmeydestä. Ja jos pakko on valita, niin mieluummin oikean etsinnän kannalta valitsen ongelmaksi valeilmaisun, kun sen, että koira jättää kokonaan ilmaisematta... Positive thinking...