Eli maanantaina oli raunioreenit. Alunperin mulla oli ajatuksena ottaa ihan vain pelkkää ilmaisulle hakua ja sen jälkeen pienellä etäisyydellä muutama maalimies, mutten sitten saanut muita ryhmäläisiä puhuttua siihen... Vaan loppujen lopuksi sitten suostuin reenaamaan kokonaista ilmaisua, kolme (?) toistoa. Ja lopuksi suoralla palkalla yksi maalimies, jonka sijaintia mä en tiennyt. Hyvin meni, ilmasut suju hyvin, vaikka pari kertaa meinaskin juosta ohi. *ituttaa vaan aina niin pirusti aina uudessa porukassa kamalasti perustella sitä mitä haluaa tehdä, kun ei kuitenkaan saa tehdä niin koska se ei ole niitten ihmisten mielestä soveliasta.

Tänään sitten Piiralla. Mentiin yhtä matkaa Päivin ja Viivin ja Venlan kanssa, Viivi käsiteltiin ensin kun me lenkkeiltiin sillä välin. Käytiin ensin ihmettelemässä linkkimastoa ja sen ympäristöä ja sitten kaupan puolta. Ja kaupan puolella jännitti, ikävä kyllä, mutta siitäkin pääsi yli kun ensin sai vähän herkkuja.

Mutta mitä Piira sanoi, niin Ronjan takapää ei ole enää jumissa! Hymy Selkä ja kaula sitten senkin edestä... Tai tarkemmin ottaen selän oikea puoli, koira istuikin taas ihan kierossa. Kauaa ei kuitenkaan tuo jumi siellä ole ollut, sillä se aukesi tällä yhdellä käsittelyllä. Epäilin tuon aiheuttajaksi viikko sitten agireeneissä sattunutta haaveria, jossa RooRoolta luisti tiukassa kaarteessa etutassut alta, sillä seurauksella että koiran etujalat tömähti maahan toiselle puolelle kun pää, takapään ollessa vielä auttavasti pysyssä...Päättämätön. Tästä eteenpäin siis hierontaa ja lämpöhoitoa, mielellään reenejä seuraavana päivänä, koska tuo kuitenkin todennäkösesti jatkuvasti itseään kolii johonkin... Täytyy siis nyysiä lampailta kauraa ja tehdä Romppaselle oma kauratyyny noita lämpöhoitoja varten (ja Jampe nutkuttaa varmasti, kun akka hoitaa koiransa lihaksi niin paljon paremmin kun miehensä!). Nauru

Mutta oli kuitenkin positiivista saada myös ihan kohtuullisen hyvää palautetta: Piira taas kehui Ronjan avoimuutta sekä hoito- ja kosketusmyönteisyyttä. Lisäksi se on hänen mielestään hyvässä fyysisessä kunnossa, eli ei ole kuntoutustyö mennyt vallan hukkaan.

Mutta nyt lähdetään hakemaan velipoikaa kotiin ja huominen levätään. Nyyh. Jää agireenit taas väliin. Itku