Tulihan se koepäivä sitten lopulta... Mikään ruoka ei maistunu, ja mahaa kiersi pahasti, mutta päästiin sentään koepaikalle ajoissa, jopa ensimmäisinä.

Ekaksi ajettiin lähelle koepaikkaa, jossa otettiin peruskoekoirien luoksepäästävyys. Ronja oli jo tässä vaiheessa sitä mieltä, että metsään ollaan menossa joka tapauksessa, joten vauhti oli sen mukainen (ei paljoa mamman panikointi häirinny). Tapansa mukaan ei räyhännyt muille rivissä, vaan käyttäytyi siivosti. Nikoa -testaajaa- väisti hieman (no kun ne muut koirat ja ihmiset oli niin paljon kiinnostavampia kun yks goljatti siinä vieressä...), mutta ei haukkunut tai muutakaan. Ja mulla suurin jännitys helpotti tämän jälkeen!

Arpaonni oli ollu meille varsin suosiollinen, ja lähdettiin maastoon toisina. Ajettiin vielä hetken matkaa lähemmäksi koealuetta, auto parkkiin, kamat ja koira mukaan ja hallittavuusosuuden mukainen siirtyminen koealueen viereen. Jätin ohjeitten mukaisesti koiran seuraamisesta paikallamakuuseen ja menin kuuntelemaan testaajan ohjeita. Ja tämä paikallamakuu on kyllä ehdottomasti meidän bravuuri: mun ei tarvi pätkääkään ajatella pysyykö koira siellä vai ei! Luotto on kyllä kova tässä liikkeessä.

Paikallamakuun jälkeen etsintäsuunnitelman teko: alue oli lähes neliö, vettä tuli kevyen tasaisesti, tuulta ei juurikaan tai sitten ajoittain ja pyörittävää, alueen kahdella sivulla tie. Päätin lähteä suoraan metsään, ja sieltä halkomaan aluetta, kuvioksi muodostui M-kirjain.

Sitten koiralle rensselit niskaan ja menoksi. Lähti innokkaasti, heti tarkentaen. Mietin kyllä yhden epätoivoisen hetken ajan, että hakeeko se vanhoja hajuja, mutta tuli kuitekin selkeästi ilmaisulle erään kiven kolosta. Kytkin koiran näytölle ja siellähän se ensimmäinen maali oli!  Voi pieksut sitä helpotuksen ja riemun määrää!!! Notta eipähän ainakaan ennen ensimmäistä mm:stä kosahdettu...

Jatkettiin suunnitelman mukaisesti kohti alavaa maata ja kosteikkoa. Siellä ei koiralla mitään kummenpaa reaktiota. Sieltä uusi suunta kohti alueen keskustaa, jossa koira alkoi pyörimään. Ilmoitin tämän testaajalle, mutta jatkoin kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaisesti, koska koira ei kuitenkaan sen enempää ottanut etäisyyttä. Kun käännyttiin taas rajalta kohti keskustaa, koira alkoi hakemaan taas voimakkaammin, ja tällä kertaa tuin sitä: ja pianhan Ronja tulikin ilmaisulle!  Näyttö kaunis ja mm:llä käytös hillityn riemukasta. Edelleen matka jatkui kohti toiseksi viimeistä kulmaa, jossa uusi suunnitelma: edetään kohti viimeistä kulmaa, josta lähdetään halki alueen uuden kerran. Mutta tuolta viimeisestä kulmastahan se mm löytyi, erittäin ison kiven alta! Hajua tuli selkeästi aina välillä nokkaan, mutta Ronja ei osannut ihan heti tarkentaa mistä se oikein tuli. Hetken työskenneltyään kuitenkin lamppu syttyi ja ilmaisu tuli RooRoomaiseen tyyliin.

Loppuarvioinnissa ohjaaja sai arvosanan hyvä (etsintäsuunnitelma sekä ohjaajan toiminta), koira (ohjattavuus sekä ilmaisut x 3) erinomainen, yleisarvosana erinomainen. Eli siis vaikka ohjaaja yritti parhaansa sabotoidakseen testin, niin koira hoiti homman kotiin kunnialla.

Mutta on se vain hienoa saada oikein kirjallista todistetta siitä, että koira osaa ja toimii. Ja ihan siis jonkin muunkin mielestä kun vaan mun tai reenikavereitten. Tästä on siis varsin hyvä jatkaa eteenpäin. Josko sitten vaikka syksyllä saataisiin suoritettua peruspimeä... Katsotaan miten käy.