Treffattiin ennen etsintäreenejä Anun kanssa, jotta kaikki lapaset saivat tehdä jäljen. Odotellessani nostatin Ronjalla esineitä valjaat ja liina päällä esinekäyttäytymisen kohentamiseksi. Ronjan jälki oli n. 20metriä, jokaisella askeleella nami, askeleet ei ihan kiinni toisissaan, neljä esinettä. Ja syteenhän se meni. Koira kyllä haluais edetä ja imeä nakkeja, mutta ei sitä esineet kiinnostaneet... Eteneminen on sen mielestä oleellisempaa. Enkä oikein ole varma, tietääkö se tällä hetkellä mitä sen haluan tekevän. Eli seuraavalla kerralla täytyy tehdä selvästi pisempi jälki normaaleilla askelilla (saisinko kerrankin Ronjan väsymään...?), jotta se pääsee oikeasti jäljestämisen makuun. Ei esineitä, vaan niitä jäljestä erikseen.

Hakureeni menikin sitten taas ihan hyvin. Alue oli n. 300metriä pitkä ja 100metriä leveä. Lähdin alueelle ihan väärästä suunnasta (autoilla tuuli vähän eri kun alueella, ja halusin kulkea polkua pitkin, kun en ennen ollut kulkenut...), eli kuljettiin ihan hölmösti tuulen yläpuolella. Vähän ennen puolta matkaa koira teki muutaman tarkistuksen alueen keskelle, ja noin puolivälissä pitkää sivua mä päätin muuttaa suunitelmaa ja halkaista lopun alueen tuulen alapuolelle. Ja tämän jälkeen Anu löytyikin nopsasti, ilmaisu selkeä ja hyvä, näyttö hyvä. :) Kokonaisetsintäaika ei siis montaa minuuttia lopulta ollut, mutta haitanneeko tuo. Jatkoa ajatellen tuli vaan sellainen ajatus, että meidän tarvii joskus harjotella ihan oikeasti pitkää etsintää (vaikka ensin kokonaan tyhjällä alueella ja sitten siirtyä alueelle, jolla on maalimies) ja mun pitää oikeasti harjotella etsintäsuunnitelman tekoa... Olen siinä ihan surkea. :/