Hetki on taas vierähtäny viimesistä päivityksistä... Eipä mitään niin kovin raflaavaa ole tapahtunukaan, että siitä nyt ihan kamalasti kannattais huudella, mutta kuitenkin. Koitan nyt jotain muistella.

Jälkireenit x2

Pari jälkeä on keritty ottamaan. Molemmilla kerroilla on jälki ollu n. 40-50metriä, normaalit askeleet, jokaisella nami, namipurkki päässä. Molemmat on olleet enemmän tai vähemmän cityjälkiä, eli liikettä on ollu ympärillä. Ekalla kerralla hieman ihmetteli enemmän (vai olisiko ollut loppuviimein enemmän ihmetystä jäljen pituudesta...?), tokalla hieman vähemmän. Mutta siis kokonaisuudessaan molemmat meni hyvin, ekalla kerralla saatiin jopa hieman krediittiä Anulta. :) Ronja ei juurikaan perusta nakeista, vaan pelkästään etenee mieluummin. Otan nyt noita tollasia selkeästi aiempaa pisempiä jälkiä enemmän, ennenkuin lisään esineitä sinne. Mutta muuten pääosin homma on siis paremmalla tolalla kun hetki sitten. :)

Hakureenit x1

Onkohan hakureenejä ollu enemmän kun yksi...? Ei pysty muistaan. :p Mutta ainakin sen kerran muistan, kun reenattiin hieman cityetsintää meidän porukoitten vieressä. Kaksi maalimiestä normaalilla ilmasulla. Hieman Ronja aluksi ihmetteli, että ollaanko me nyt ihan oikeasti hommissa vai lenkillä (kun ollaan siellä niin paljon lenkkeilty...), mutta hajun saatuaan ei ollutkaan mitään epäselvyyttä. :) Molemmat maalimiehet nousi ihan kauniisti, ilmaisut hyvät, ei probleemia.

Agireenit x3

Vai onkohan niitä ollu jo kolme tässä välissä...? No, ainakin kerran me reenattiin ilman Sarvista, tehtiin kolmessa pisteessä yksittäisiä reenejä (keppejä, keinua sekä hyppy-rengas-putki -kuviota). Eli siis periaatteessa vain estereeniä. Kahteen kertaan ollaan sitten reenattu Sarviksen kanssa pitkiä ratapätkiä. Se kun näki meidän ryhmän kisasuorituksia ja oli sitä mieltä, et meillä kaikilla on vähän samaa ongelmaa: pienet pätkät menee ihan hyvin, mutta pisemmillä ratapätkillä homma hajoo käsistä. Ja tämähän on harvinaisen totta. Lisäksi meillä on ongelmia radan suunnittelun kanssa: ei oikein osata ajatella parasta ohjaustyyliä, sijoittautumisia jne. Eli nyt sitten ollaan tahkottu kisanomaisesti pisempiä pätkiä, ja Sarvis vasta muutaman (luonnollisestikin epäonnistuneen) suorituksen jälkeen sanoo miten se olis kannattanu mennä. Ja musta tuntuu, että nää reenit tekee kyllä ainakin meille tosi hyvää! Vielä kun sais mentyä joskus kentälle reenaamaan omatoimisesti joitain yksittäisiä kohtia ja esteitä, kuten keppejä ja kontakteja. Mutta ehkä mä vielä jokin päivä taas aktivoidun sen suhteen (reenattiin sillon joskus niin tiiviisti, että nyt oon ottanu järjen käteen ehkä vähän liiankin tehokkaasti...). Seuraavia kisoja taas odotellessa...