Päätettiin reenata Anun kanssa maanantaina jälkeä. Loppujen lopuksi myös Minna liittyi joukkoon, ja oikein mainiota oli vesisateesta ja kamalasta flunssasta huolimatta. :)

Oltiin Korkeakankaan hiihtokeskuksen viheriöillä, siellä Ronjalla n.50metrin jälki, nakki joka toisella-kolmannella askeleella, avoin purkki lopussa. Ihan ok meni, pysähtyi välillä oikein syömään herkkuja, toisaalta halusi edetä kovasti. Anun kommentti oli, että nakit h*lvettiin, koira kyllä tietää mitä tekee.

Tiistaille sovittiin heti perään uudet reenit samalla poppoolla. Mentiin Moisiolammen alueelle, koska parempaakaan ei tullut mieleen. Tyhmyyttäni kävelin RooRoon jäljen todella vaikeaan, multaiseen paikkaan. Onneksi lopussa sentään oli kasvillisuutta = kosteutta, nakki joka neljännellä-viidennellä askeleella, avoin purkki lopussa. Alku meni todella kurjasti, ensin koira ihmetteli mitä ollaan tekemässä tutussa paikassa, sitten se haki todella pitkään jäljen alkua (90asteen kulmassa jäljelletulo...). Alun löydettyään oli eteneminenkin hankalaa multaosuudella, tarkennuksia täyty tehdä todella paljon. Mutta onneksi aluskasvillisuuteen päästyä homma helpottui ja alkoi luistamaan paremmin, nopeus kasvoi vähän liikaakin, niin että koira astui loppupurkkiin ennen kuin haistoi sen...  No, loppu hyvin, kaikki hyvin...

Hajatelmia: makupaloja vähemmäksi, ne tällä hetkellä lähinnä haittaavat koiraa. Lyhyitä jälkiä useampia ilman nakkeja, avoin purkki päässä. Toistoja, toistoja, toistoja.