Koska viimereenit meni niin hyvin, niin pitihän se arvata miten kisat menee. *erseellehän ne siis todellakin meni.

Koira kuumeni aivan liikaa, ei malttanut keskittyä ollenkaan kontakteille (eikä ihan kamalasti mihinkään muuhunkaan). Mä en ottanut sitä kunnolla alas kierroksiltaan, vaan himmailin aneemisena perässä. Että sillain. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta, eipähän koira jännittäny uutta hallia tai uusia ympyröitä, kun keskitty vaan radallepääsyyn ja siihen kuinka mukavaa siellä tulee olemaan...  Notta suo siellä vetelä täällä. Nyt täytyy seuraavissa kisoissa oikeasti muistaa se, että Ronja on agikentällä todellakin mallia "RAVISTETTAVA ENNEN KÄYTTÖÄ!".

Kisoista sitten mentiinkin Pohjaan kattoon Jampen kavereita ja vietettiin siellä yö. Ronja haukku ensin Jannen ja totesi sen sitten varsin vaarattomaksi. Doraa (1,5v. labukkanarttu) se pisti päihin kertaalleen, kun se tuli häseltään liian lähelle mua ja hyppi vielä päinkin. Niinpä Ronja majoittui autoon (mutta mikäs on koiran nukkuessa uuden Volvon perässä, kun tilaa on ruhtinaallisesti), vaikka yöksi sitten pääsikin sisälle.

Pohjasta sitten kurvattiin takaisin Helsinkiin ja Sörnäisiin (älä ikinä enää suunnittele Helsinkiin reittiä, jossa on käännöksiä vasempaan!), poimittiin Kimmo matkaan (sitä ei edes tarvinnu haukkua) ja suunnattiin jäähallille kattoon Jeff Dunhamia. Ronja katteli esityksen jälleen Volvon perästä.

Majottauduttiin esityksen jälkeen kaikki neljä Sörnäisiin, ja pelailtiin myöhään yöhön. Helsinki oli yllättävän hiljanen pääsiäisen aikaan, vaikka tosin taksikuski meinasikin ajaa meidän päälle suojatiellä yökusetuksella.

Jottei reissu olis ollu suinkaan liian lyhyt, pakattiin päivällä taas sirkus kasaan ja suunnattiin Mynämäelle veräjää kattoon. Veräjä sopi autoon sovittelujen jälkeen (tätäkään miestä ei tarvinnu haukkua, koska mamma totes sen ensin vaarattomaksi), ja jäipä aikaa pienelle leikillekin: Ronja bongas jostain työhanskan, ja kävi sitä sitten vuorotellen tarjoomassa meille kaikille.  Harmi kun en ymmärtänyt rohkaista Ronjalle vierasta miestä leikkimään sen kanssa hanskalla. Nainen kyllä leikki hieman, joten jotain positiivista sentään.

Lopulta sitten päästiin kotiin Huittisten Scan-burgerin, Hammaspolun (taas on susi meillä hoidossa) ja Leinikkitien kautta. Ja nyt ei tehdä kyllä yhtään mitään vähään aikaan. (Tai no, kerkisin mä meidät ilmottaan jo tuossa aamupäivän aikana kahteen agistarttiin ja hakukokeeseen...)