Do dii. Oon jo aika monelle sanonut, että kyllä se sokea kanakin joskus... Ja nyt oli meidän vuoro.  Vaikka Järvenpään ensimmäinen rata oli kyllä ihan fiasko: rimoja lenteli ja parit kontaktitkin tais paukkua siinä samalla. Koiralla vaan kerrassaa oli niin paljon intoa ja energiaa, ettei kertakaikkiaan pystyny keskittyyn hommaan kunnolla. Toinen rata sitten lopulta onnisti: 0-rata aikavirheellä -14,31. Paljon oli kuitenkin hyviä ja nopeita koiria paikalla, koska sijoituttiin vasta viidenneksi noinkin hyvällä miinusajalla. Olin kuitenkin oikein tyytyväinen, vaikka yhdestä ylösmenokontaktista en ollutkaan ihan varma... No, nolla kun nolla.

Sunnuntaina sitten startattiin luokkanousijoina viikonlopun viimeisen kisan viimeisen säkäluokan viimeisenä koirakkona. Ja saatiin (jälleen tosin hyvinkin kyseenalainen) 0-tulos ajalla -2,83!  Tultiin siis takaa vasemmalta ohi ja voitettiin kaikki. Tilitin ennen rataantutustumista Tanjalle, etten oikein tunnu kuuluvani kakkosten joukkoon... Enkä kyllä tuon räpellyksen jälkeen tunnu kuuluvani vieläkään, koska niin monta läheltä piti -tilannetta oli radan aikana. Tuomarikin oli kuulemma miettiny pitkän aikaa puomin alastulokontaktia (jota RooRoo ei mun mielestä ihan oikeasti ottanut), muttei ollut sitten enää maaliin päästyämme kehdannut kättään nostaa.  Samaten yhdestä takaakierrosta meille olis kuulunu kieltovitonen, koska koira hetken (jos toisenkin) mietti hyppäämistä, kun en sitä selkeästi ohjannut loppuun asti. Mutta tosiaan, ei voi muuta sanoa edelleenkään, kun että nolla se on huonokin nolla, koska ei sitä sen enempää kilpailukirjassa analysoida.