Eli oli sitten agilityreenit tänään. Ja suteenhan se meni tietysti, kun oli jo muutama oikein kivasti onnistunut reeni takana...

Mutta siis ratapätkät oli vaikeita (paljon kurveja, käännöksiä ja vedätystä), eli ei oikein meille sopivia... Ja lisäksi joku oli vielä laittanut ihan tymiä kontaktiesteitä hidastamaan matkaa myöskin (Ronjan nöyrä mielipide...)! Yritin tehdä hyvän suunnitelman, mutten oikein onnistunut siinä. Lopulta paremmalla suunnitelmalla onnistui paremmin. Muttei Ronja pahemmin viittinyt kontakteille keskittyä, roiski vähän miten sattu, vaikka sitä aika tylysti sitä palautinkin kontakteille. Reenikaverit ja kouluttaja oli sitä mieltä, että hormoonit on tainnu sekottaa pienen tytyn pään, mutta mä olin sitä mieltä, että yhtä hulluhan se on aina muutenkin...

Mutta johna ei muuta positiivista, niin ainakin se, että tulipahan tänään todistettua Ronjan nopeus (mä en siis ihan oikeasti vain kuvittele sitä asiaa ja itke ihan turhaan): otettiin pieni kisa yhdeksän esteen ratapätkällä, eikä kukaan pystynyt nopeudessa laittamaan meille kampoihin!  Eli siis todellakin, vain yhdeksän estettä, ja vain yksi koira pääsi samalle sekuntiajalle meidän kanssa (ja sekin vasta neljännellä yrittämällä).

Mutta kyllä tämä tästä. Jokin päivä mä vielä osaan ohjata tuota koiraa oikein ja me onnistutaan.