Lähdettiin Memmun ja turisti-Narun kanssa yökisoihin Vantaalle. Meidän rataantutustuminen oli klo 22, Anulla klo 00.30. Vain koiraharrastaja voi olla näin hullu...

Mineillä ja medeillä ei mennyt oikein vahvasti, nollia ei tullu muistaakseni kun yksi tai kaksi per säkäluokka... Rata oli todella haasteellinen ykkösten radaksi, enkä ole koskaan aiemmin nähnyt kisarataa viidellä putkella. Asenne radalle lähtiessä oli siis kohdallaan: en lähteny soitellen sotaan, mutta en myöskään luuserimeiningillä.

Loppuviimein rata menikin oikein kivasti. Kontaktit hyviä, puomin alastulon otin taas oikein tunteella (meneehän siihen aikaa, mutta kuitenkin). A:lta meinas hieman karata, mutta se oli onneksi sellainen hallittu karkaaminen mun hidastelun takia ja vielä täysin oikealle esteelle (putken päitä oli siinä kohtaa tarjolla neljä, ja koska koira lähti oikeaa kohden, en sitä kieltäny, koska olisin sen varmasti sillä saanu vaihtaan väärään putkeen). H*lvetin hienosti siis meni toiseksi viimeiselle esteelle asti, jossa muurilta tippu yksi palikka! Syytä en tiedä minä eikä Anukaan. Eli se nolla oli sitten taas siinä. Ja kyllä muuten v*tutti kun pientä oravaa! Onneksi saatiin sentään pientä balsamia haavoille, koska Ronja pääsi kuitenkin palkintopallille sijoitettuaan kolmanneksi, ja sai hervottoman kokoisen, sinisen tennispallon.

Notta sillälailla (taas) tällä kertaa.

Muuten ollaankin sitten lomailtu reenaamisesta (tai siis Ronja lomaili kotona, mä olin leirillä orjana viikon verran). Seuraavan kerran päästään agikentälle taas kisoissa, tällä kertaa Tampesterissa 9.7. Katotaan sitten miten siellä menee. Miten tällä kertaa onnistun tötöileen nollan...?